Studiopäiväkirja
19.05.2004 Soundtrack, Pitäjänmäki
Per Lindvall
Niklas Nylundin pajalle vanhaan tuttuun Soundtrack –studioon Helsingin Pitäjänmäelle saapuu kaksi ruotsalaista huippupelimannia päivän sessioihin. Pappas Eget Band, eli kaksi Niklasta, Nylund ja Rosström tekevät uutta levyä ja kompiksi he ovat pyytäneet Ruotsin ykkösmiehet Per Lindvallin ja basisti Lars ”Danmark” Danielssonin, jotka ovat klo 14:ään mennessä soittaneet jo kolme Pappas Eget Bandin tulevan levyn pohjaa, joten seuraavaksi tartumme rivakasti uusiin ralleihini. Ai miksi? No, kundeilla on kuusi tuntia aikaa soittaa kuuden biisin pohjat ja aika on rahaa, ja sitä rahaa tässä miehissä lasketaan. Mulle kaksi pohjaa ja PEB:lle neljä. Kun Rosström kysyi, että kiinnostaisko tällainen yhteistyö, niin mietin sekunnin ja sanoin että ja, tack.
”Mene pois” ja ”Ikävä” ovat työn alla, ja puoli viiteen mennessä olemme todenneet otot kuranteiksi. Outo fiilis, kun pitää vain luottaa äänittäjään, joka osaa mielikuvitella musiikkiin ne puuttuvat elementit ja sanoo, että ”tää on tässä”.
Lars Danielsson
Äijät soittavat vielä yhden PEB –pohjan, ja klo 17.30 heitän heidät lentokentälle. Small talk Lars Danielssonin kanssa on vaikeaa, sillä hänellä on koko ajan se kuuluisa tanskanperuna suussa. Tajuan vihdoinkin, että eihän se ruotsia puhukaan, vaikka onkin soittanut Lisa Nilssonin bändissä. Tai siis puhuu, mutta erittäin kööpenhaminalaisittain. Lindvallin kanssa puhuminen on helpompaa, mutta hänen kurkoutensa on niin abbaa, että suomipojalla on kestämistä. Sanotaan kauniisti: Per Linvall on hyvin itsetietoinen ja hyvin hyvä muusikko.
Yöllä klo 04 herään ihmettelemään mitä tuli tehtyä. Jälkijännitys? Hämeen hidas herää todellisuuteen. Kai sitä on niin tottunut nenänkaivuuseen ja funtsailuun ja tuottajiin, että tällainen nopea toiminta vetää hämilleen.
Mats Schubert
Niklas Nylund
21.05. Soundtrack
Kun saavun studiolle klo 13.30, Mats Schubert (ent. Asplén, Bo Kaspers Orkester) jo treenailee flyygelillä ”Ikävää”. Synkooppia pukkaa, mutta pyydän miestä iskemään rohkeasti tahdin ykkösille ja soittamaan rokimmin ja noin viiden oton jälkeen soittolinja alkaa löytyä. Hienoa Matsin soitossa on se, että hän selvästi soittaa koko biisiä, ei vain 8 tai 16 tahdin pätkiä.
”Ikävään” pianoa ja Hammondia, ja juhlava rokkitunnelma on saavutettu. ”Mene Pois” –biisissä lähdetään liikkeelle Hammondilla. Mats oppii rakenteen ja soinnut reaaliajassa, eli tässä meillä on taikajuomapataan pudonnut, umpimusikaalinen pelimanni! Pianoraitaa pähkäillään ja päätetään kokeilla Wurlitzeria, jonka saan lainaksi Witikan Pekalta. Thanks, Pekka, ain’t nothing like the real thing. Ensin vierastan Wurlitzeria, joka tuntuu astuvan Hammondin tontille, mutta sitten softataan soundia ja soitetaan vähemmän ja näin oma tontti löytyy. Nyt biisi on enää vailla kitaristin midaskosketusta. Ja puhaltimia. Ja köörejä…
Kun ajelen studiosta kotiin, Groove FM soittaa jotain minulle tuntematonta soulmiestä, jonka biisissä on täsmälleen samat elementit. Myhäilen. Kello on vasta 16, ja keyboard-raidat kahteen biisiin on purkissa. Saan yllättää vaimoni taas aikaisella kotiinpaluulla. Tunnelmasta toiseen: Askosta löytyy Teak-arkku terassituolien päällystyynyille, eli kotiinviemisinä on muutakin kuin ”hyvä fiilis”.
28.05. Soundtrack ja Hot House
Harri Ala-Kojola
Aamulla klo 11 Nylundin pajalle hakemaan editoidut versiot ”Mene pois” ja ”Ikävä” –biiseistä. Nasta, letkeä groove kitaristille ja puhaltimille jälkityöstettäväksi.
Klo 12 Pekka Witikan studiolla Espoon Kilossa Harri Ala-Kojola, Anssi Växby ja Timo Kämäräinen. Työstössä ensin ”Hiljennä, Siiri”, jonka Bolan-groovea haetaan muutama tunti. Basso eniten hakusessa. Kämiksellä mainio linjasärösoundi kitarassa, ja Harri vetää kaksi rumpusettiä narulle. Aika mahtavaa retrosoundia. Seventies.
Anssi Växby
Klo 17 alkaa bossanova-fiilistely. ”Telepatiaa”, ja nyt tuplataan sekä rummut että basso, siis iso basso ja sähköbasso, joka sekin on nauhaton, eli nyt mennään Pizzicato Five –estetiikalla 60-luvulle. Hauskaa.
Klo 19 lähden ajelemaan kotiin ja Harri jää vielä soittamaan tamburiineja ja peltejä. Ai niin, hand clap –sessio ”Siiriin” on yksi päivän kohokohdista. Meikäläinen suhtautuu hommaan erityisen vakavasti ja kunnianhimoisesti, ja Kämis repeilee skarppaukselleni.